Siirry pääsisältöön

Motivaation salaisuus


Mel Robbins kertoo videolla “The Secret of Self-Motivation”, kuinka jokainen voi kasvattaa oman motivaation määrää elämässä. Videolla hän kertoo myös oman kokemuksensa kautta löytämästään keinosta, jolla on mahdollista löytää enemmän motivaatiota tekemiseen sekä kyseenalaistaa huonojen tapojen olemassaoloa.

Aivot suojelevat meitä kaikelta muutokselta, epävarmoilta ja vierailta asioilta, koska ne yrittävät pitää meidät elossa. Jos haluaa ryhtyä kokeilemaan jotain uutta ja vierasta, aivot lähettävät yleensä jossain vaiheessa suojelumekanismin tavoin signaalia epäilemisestä ja epäröinnistä. Tämä on aivojen tapa suojella meitä kaikelta tuntemattomalta ja vaaralliselta, ja se tekee entistä vaikeammaksi uusien asioiden aloittamisen ja kokeilun. Kun tällaisen suojelumekanismin tunnistaa, on mahdollista vaikuttaa siihen itse, ennen kuin pelko ja epäröinti ottaa tilanteessa vallan.

Robbins kertoo kuinka pienten asioiden tekeminen on se vaikein, mutta tärkein asia tehdä motivaation kasvattamisen kannalta. Kun lähtee pienistä asioista liikkeelle, ja ottaa pienistä asioista suoriutumisen tavaksi, on mahdollista suoriutua isommistakin haasteista. Ongelmien tai haasteiden ratkaiseminen jos mikä lisää motivaatiota.

Epäröinnin ääni ja sisäinen itsensä epäily tulisi Robbinsin mukaan saada loppumaan kokonaan, tai edes rajoittaa sen määrä minimiin, jotta uusien asioiden kokeileminen on mahdollista. Mikään ei ole niin tehokas keino jarruttaa vauhtia unelmien saavuttamisessa, kuin oma pää, joka epäilee joka ikistä liikettä tai yritystä tehdä tavoittelemia uusia ja tuntemattomia asioita.

Robbins mainitsee videolla myös, että on erityisen tärkeää osata hallita itseään silloin, kun päätös tulee tehdä tunteiden ryöpytessä. Hätiköidysti tokaistun vastauksen sijaan tilanteessa voi päättää, että ei anna tunteiden vaikuttaa omaan ajattelutapaan, vaan tavallaan sulkee tilanteessa tunteet muualle. Esimerkkejä tällaisista ajatuksia sumentavista tunnetiloista ovat mm. pelko, ahdistus, kateellisuus tai häpeä. Edellä mainittujen tunteiden osuessa kohdalle, olisi hyvä pitää mieli avoimena, eikä antaa pään sisäisen tunnetilan vaikuttaa kykyyn ajatella tai kommunikoida.

On helppoa antaa tunteiden vaikuttaa omaan ajatteluun, ja pitää esimerkiksi pelkoa tekosyynä sille, ettei kykene suoriutumaan jostain tehtävästä, tai valitsee terveellisen ruoan sijasta roskaruokaa, pelon tai vaikkapa ahdistuksen varjolla. Kun oppii taidon havaitsemaan tunnetilat ajoissa sekä ulkoistamaan tunteet omasta mielestään, saa myös mitä varmimmin enemmän asioita aikaiseksi.

Teemme jokainen päivä koko ajan päätöksiä, jotka vaikuttavat elämäämme tulevaisuudessa. Yleensä huono tilanne esimerkiksi terveydessä, johtuu menneisyydessä tehdyistä huonoista valinnoista, esimerkiksi epäterveellisesti syöminen tai liikkumattomuus. Sitten ihmetellään miten tähän pisteeseen on jouduttu, ja miten edelliseen parempaan lopputulokseen päästäisiin, ja saataisiin kurottua välimatkaa kiinni kohti parempaa minää.

Knowledge-Action gap

Robbins sanoo tärkeimmäksi asiaksi olevan, että tekee niitä pieniä asioita, johon pystyy, kuten menee lenkille, syö terveellisesti tai tekee ruokaa lapsille. Jos elämässä haluaa tehdä jonkun muutoksen, aivot rupeavat keksimään keinoja saavuttaa tavoite. Erityisen tärkeää on huomata tuo tieto, jota aivot viestittävät, ja muuttaa se toiminnaksi. Robbinsin mielestä on tärkeä taito osata siirtää tieto toiminnaksi, koska muuten tiedon huomaamisesta ja tunnistamisesta ei ole hyötyä, ellei siitä aiheudu suoranaista toimintaa.

Viiden sekunnin sääntö

Mel Robbins neuvoo laskemaan takaperin viidestä yhteen sellaisissa esimerkiksi tavallisen arkisissa tilanteissa, joissa itse toivoo syntyvän muutosta. Tämä viiden sekunnin sääntö häiritsee tapakierrettä, ja saa kyseenalaistamaan kaikkien tapojen olemassaoloa ja tärkeyttä. Esimerkiksi huonon tavan yllättäessä, laskemalla takaperin viidestä yhteen, aktivoituu se osa (tyvitumake) aivoissa, joka käsittelee tunteita, ajattelua ja uuden oppimista. Viiden sekunnin aikaikkuna on tehokas keino muuttaa tapojaan paremmiksi, ja muuttaa ideat toiminnaksi. On tärkeää tehdä päätös ennen viiden sekunnin aikaikkunan päättymistä, koska viiden sekunnin ”harkinta-ajan” jälkeen aivot alkavat tuottaa empiviä ajatuksia, ja pitävät näin ihmisen helpommin kiinni vanhoissa tavoissa ja rutiineissa, kuten esimerkiksi aamulla mukavassa sängyssä torkuttamassa. Päivän päätökset alkavat aamulla jo torkuttaessa, ja voit valita jatkatko torkutuskierteessä, vai muutatko tämän huonon tapasi, ja samalla koko elämäsi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä on sinun tekosyysi olla tekemättä unelmistasi totta?

Motivaatio-videossaan Gary Vaynerchuk kertoo päätavoitteenaan olevan se, että hän saa katsojalle välitettyä oikean mielentilan ja asenteen vuodelle 2019. Vaynerchuk on tunnettu suorasanaisuudestaan, ja hän usein videoillaan kertoo, kuinka häntä ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten mielipiteet hänestä itsestään. Hänen tavoitteena on saada edes yhden ihmisen muuttamaan toimiaan, jotta hän tämä saavuttaa elämässään suuria asioita. Hän kertoo videolla myös työskennelleensä joka päivä lähes vuorokauden ympäri 15 vuoden ajan, ja hän aloitti tämän ollessaan vasta 20-vuotias nuorukainen. Garyn sanoin, omaan Instagram-biotekstiin voi kirjoittaa olevansa yrittäjä, mutta oikeasti menestyvä yrittäjä tarkoittaa täysin eri asiaa, kuin hieno teksti somekanavan profiilissa. Garyn toistuva vinkki videoissaan on työn tekeminen. Hän painottaa työn tekemisen tärkeyttä jos haluaa saada asioita aikaan, ja päästä suuriinkin tavoitteisiin. Vaynerchukin mielestä elämästä pitäisi unohtaa televis

Hei! Hidasta vauhtia.

Nykypäivänä moni haalii itselleen hirmuisesti asioita, tehtäviä ja työtä. ”Enemmän on enemmän” -periaate tuntuu olevan osa monen arkea. Halutaan saavuttaa suuria uraharppauksia, saada parempaa palkkaa, ostaa uusi auto ja elää yksinkertaisesti leveämmin. Tutustuin Timo Lampikosken vuonna 2001 kirjoittamaan teokseen nimeltä ”Vähemmän on enemmän”, ja vaikka teoksen kirjoittamisesta onkin kulunut jo jonkin verran aikaa, päätevät silti monet Lampikosken neuvoista nykypäivänäkin elämään. Tunnistan itsessäni hälyyttäviä piirteitä Lampikosken mainitsemasta ”enemmän-syndroomasta”. On hyvin tavallista, että huomaan tekeväni vielä puolenyön jälkeenkin töitä arkiviikolla. Tämä on jälkivaikutusta sille, etten ole osannut kieltäytyä minulle houkuttavista tarjouksista esimerkiksi töitä koskien. Vaikka jonakin iltana saisin tehtävät hoidetuksi aikaisemmin kuin yleensä, huomaan jatkavani työmäärästä turtuneena hommia yön pikkutunneille asti. Teoksessaan Lampikoski kuvaa visuaalisen kaavion avu